Blog

Poem and a collagraph

seitavandeneeden

Getting ready for an exhibition! I’m so honoured to be part of the Mijas artist’s exhibition in Casa Museo, Mijas pueblo, Spain.

I will have two collagraphs in the exhibition. One of them has a poem as a friend. I was studying creative writing the whole last year and this is one of the poems that I wrote to the final collection.

Here it is in three languages:

**********

ES

**********

Ru I na

E120

Antes de la de la rubia roja y su alizarina

intervención

Eras importante.

Carmín, el color que calienta con mirarlo

La cochinilla cara

Acumulábamos ropa roja y bebidas rojas. Ahora estamos rojos de la rabia

Porque hay demasiados de vosotros y de nosotros.

Porque el procedimiento era tan laborioso que tú reinado se acabó

y ahora no se puede encontrar los chumbos suaves en ningún lado para saborear

Porque tu eras voraz y comías las pencas lejos de tu hogar.

Como las chumberas estaban malas hierbas en los lugares lejos de su hogar. Y nosotros hombres, somos las malas hierbas. Ahora

Las chu m ber as son

R U

I

N A. S

como los esqueletos de casas en las colinas

En cuyos patios

Los rubís de las granadas abiertas

están celebrando su coronación de noviembre

y una chumbera pequeña y verde afila sus espinas

**********

EN

**********

Ruins

Translated by Claudia Routon

Before the of the red blonde and her alizarin

trespass

You were important.

Carmine, the color warmed by a gaze.

Your face, the face of a louse.

Red clothes, red drinks, everywhere. And now we are red with rage.

Too many of you, too many of us.

Your reign is over—quashed by laborious detail.

There are no prickly pears soft to the taste, now.

Greedy, you devoured swollen spineless stems far from home

And far from home, vile seed among the cacti, as we,

us men, are vile. Now

the prick ly cac ti are in

R

U

I

N S

like skeleton houses on hills

in whose patios

the rubies of the split pomegranate

are celebrating their November coronation,

and a small green cactus files her pricks.

**********

FIN

**********

R a U N i O

E120

Ennen värimataran ja sen alitsariinin

väliintuloa

olit tärkeä.

Karmiininpunainen, huohottavin kaikista väreistä

Kallis kokenillikirva

Hamusimme punaisia vaatteita ja juomiamme. Nyt näemme punaista,

sillä teitä ja meitä on liikaa.

koska olit liian hankala ja valtakautesi vaihtui

ei mistään löydä enää maistaakseen

mietoja viikunaopuntioiden hedelmiä,

sillä

söit kaktukset ahneuksissasi paikassa,

johon et alkujaankaan kuulunut.

Aivan kuten kaktuksetkin olivat rikkakasveja paikoissa, j

oihin ne eivät kuuluneet.

Rikkaihmisiä. Nyt

kak tu k set ovat r a

u ni

oi ta

kuin kukkuloiden hylätyt luurankotalot,

joiden pihalla

lintujen nokkimat granaattiomenapuiden rubiinit

viettävät marraskruunajaisiaan.

ja pieni uusi keväänvihreä kaktus teroittaa piikkinsä

Finally got this done!

seitavandeneeden

My mom always said: “There’s no such a bad thing that it didn’t have something good in it.” I guess every culture has its own version of the saying like “Every cloud has a silver lining.” It has still always been one of my guidelines. Now with the quarantine I’ve finally been able to set aside a bit of time to set up these pages even though I’m still learning this… but hey – learning is also something that keeps you going! I’ve also had time now to play more with my lovely 3-yr old daughter: we’ve been building walls to prevent wild lions attacking our living room, having daytime discos with crazy moves… the only things I’m missing is the mountain, and friends… and of course Finnish sauna! Hope you enjoy my prints as much I love making them. Maybe you’ll even find a card to send to someone who needs to know that you are thinking of them. Play, laugh and don’t forget the music!

Here’s the zinc plate that Is used in my Free Flying print. And Rocco the talking cat. Photo: Mika Nuorva

Vähän suomeksikin: Äiti aina sanoi: “Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.” Olemme olleet täällä Espanjassa nyt viikon verran ulkonaliikkumiskiellossa. Aikaa siis on ollut erilaisiin asioihin kuin ennen. Vihdoin sain myös näitä sivuja eteenpäin! Nyt on aikaa kirjoitella kortteja ja kirjeitä ja suunnitella uusia taide- ja musiikkijuttuja ja leikkiä kotona pienen tyttären kanssa. Olemme rakennelleet villieläinesteen, keppihevosen, leikkineet sukkahippaa, hyppineet sohvalla, pitäneet päivädiskoa ja paljon muuta. Tekemistä ei siis puutu nytkään, vaikkei vuorelle päivittäin pääsekään.