Getting ready for an exhibition! I’m so honoured to be part of the Mijas artist’s exhibition in Casa Museo, Mijas pueblo, Spain.
I will have two collagraphs in the exhibition. One of them has a poem as a friend. I was studying creative writing the whole last year and this is one of the poems that I wrote to the final collection.
Here it is in three languages:
**********
ES
**********
Ru I na
E120
Antes de la de la rubia roja y su alizarina
intervención
Eras importante.
Carmín, el color que calienta con mirarlo
La cochinilla cara
Acumulábamos ropa roja y bebidas rojas. Ahora estamos rojos de la rabia
Porque hay demasiados de vosotros y de nosotros.
Porque el procedimiento era tan laborioso que tú reinado se acabó
y ahora no se puede encontrar los chumbos suaves en ningún lado para saborear
Porque tu eras voraz y comías las pencas lejos de tu hogar.
Como las chumberas estaban malas hierbas en los lugares lejos de su hogar. Y nosotros hombres, somos las malas hierbas. Ahora
Las chu m ber as son
R U
I
N A. S
como los esqueletos de casas en las colinas
En cuyos patios
Los rubís de las granadas abiertas
están celebrando su coronación de noviembre
y una chumbera pequeña y verde afila sus espinas
**********
EN
**********
Ruins
Translated by Claudia Routon
Before the of the red blonde and her alizarin
trespass
You were important.
Carmine, the color warmed by a gaze.
Your face, the face of a louse.
Red clothes, red drinks, everywhere. And now we are red with rage.
Too many of you, too many of us.
Your reign is over—quashed by laborious detail.
There are no prickly pears soft to the taste, now.
Greedy, you devoured swollen spineless stems far from home
And far from home, vile seed among the cacti, as we,
us men, are vile. Now
the prick ly cac ti are in
R
U
I
N S
like skeleton houses on hills
in whose patios
the rubies of the split pomegranate
are celebrating their November coronation,
and a small green cactus files her pricks.
**********
FIN
**********
R a U N i O
E120
Ennen värimataran ja sen alitsariinin
väliintuloa
olit tärkeä.
Karmiininpunainen, huohottavin kaikista väreistä
Kallis kokenillikirva
Hamusimme punaisia vaatteita ja juomiamme. Nyt näemme punaista,
sillä teitä ja meitä on liikaa.
koska olit liian hankala ja valtakautesi vaihtui
ei mistään löydä enää maistaakseen
mietoja viikunaopuntioiden hedelmiä,
sillä
söit kaktukset ahneuksissasi paikassa,
johon et alkujaankaan kuulunut.
Aivan kuten kaktuksetkin olivat rikkakasveja paikoissa, j
oihin ne eivät kuuluneet.
Rikkaihmisiä. Nyt
kak tu k set ovat r a
u ni
oi ta
kuin kukkuloiden hylätyt luurankotalot,
joiden pihalla
lintujen nokkimat granaattiomenapuiden rubiinit
viettävät marraskruunajaisiaan.
ja pieni uusi keväänvihreä kaktus teroittaa piikkinsä
Seita Van Den Eeden 